No tasta se sitten kai lahtee. Ensi viikolla on 39v syntymapaiva ja se pisti miettimaan. Moni tekee bucket listaa ennenkuin tayttaa 40vuotta joten se kai sitten pisti miettimaan. Vaikka onhan tassa paljon muutakin menossa. Olen asunut ulkomailla nyt melkein suuriman osan elamastani. Muutin tanne nuorena miehen perassa ja nyt on ruusuiset lasit tippuneet rytinalla ja on avioero edessa. Ihan oma valinta ja tiedan etta se on oikea paatos, mutta ei se tee tasta sen helpompaa joten piti loytaa jonkin outlet mihin purkaa anonyymina ajatuksia ja tunteita.

Tanaan tuli se "heureka" hetki ja laitoin parhaalle ystavalleni viestia etta aloin tosissani miettia Suomeen paluumuuttoa. Joten siita se lahti. Nyt sitten alan miettimaan etta onko tama oikeasti se oikea paatos vai lahestyva keski-ian kriisi? Mutta jostain sita kai on pakko aloittaa? 

On niin mielettoman paljon paatoksia mita tehda. Minulla on kaksi nuorta lasta. Onko oikein muuttaa heidat maahan jossa eivat ole olleet Suomessa viikkoa kauemin? Olenko itsekas? Mutta onko oikein etta lasten aiti on onneton? Mita sanon lasten isalle? Muuttaisin kylla paakaupunki seudulle etta isalla on helppo lentaa suomeen kun paasee. 

Olen taalla asunut melkein 20vuotta. Minullla on taalla hyvia ystavia ja hyva tyo. Mutta perhetta ei poikieni lisaksi laisinkaan. Anoppi ja Appi asuvat 3tunnin ajomatkan paassa eika heita kiiinnosta ottaa lapsia edes yokylaan taikka muutenkaan hoitaa. Suomessa olisi koko suku valmis tukemaam. Ex mieheni on harvoin kotona joten hankaan ei lapsia usein nae. Han on hyvassa tyossa joten lentolippujen osto ei olisi mikaan osto hanelle. 

Enta saanko Suomesta toita? Voiko 40v yksinhuoltaja aloittaa uuden pareman elaman Suomessa? Olenko jo liian vanha? Voisin naita kysymyskia kirjoittaa ja miettia vaikka kuinka,mutta ehka talla kertaa jatan tahan ja jatkan myohemin lisaa.