Herasin aamulla kello 4 enka saanut enaan unen paasta kiinni. Paassa pyorii miljoona asiaa enka tieda mista aloittaa. Se tunne kun tiedat etta jotain on tehtava mika ei ole mielekasta ja laitat paan hiekkaan. Kaikki tuntuu aivan mielettoman isolta asialta talla hetkella. Elamassani ei ole mitaan suuntaa, mitaan mihin keskittya. Jos koitan keskittya joka asiaan en saa mistaan kunnon otetta. Jopa tama kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Vaikealta loytaa sanoja mitka oikeasti kuvaisivat sita myrskya mika paassani on.

Joskus sita miettii etta kun joku toinen voisi asettua sinun paahasi ja kokea mita sina koet mutta sitten ulkopuolisena sanoa mista aloittaa. 

Tanaan on viela vapaa paiva. Aurinko paistaa joten paatin tanaan keskityn asiohin yksi askel kerrallaan. Taman hetken haaste niin materiaaliselta kuin se kuulostaakin on keskittya hoitamaan finanssi asiani kondikseen. Kun tiedat etta edes se puoli elamastani on suht koht hallinnassa niin ehka sitten voin ottaa seuraavan askeleen ja ehka myos mieleeni tulee mika se seuraava askel mahtaa olla. 

Kylla tama tasta. Pitaisi varmaan aloittaa jonkin sortin listaa ja stick to it. Monesti asioita listannut mutta siihen se on sitten jaanyt. Nyt elaman tilanne vaatii paatosta suuntaan tai toiseen. Joten taman paivan / illan haasteen on tayttaa ne laput mita tarvitsee etta saan raha-asiani kuntoon.

Just Me 78

No tasta se sitten kai lahtee. Ensi viikolla on 39v syntymapaiva ja se pisti miettimaan. Moni tekee bucket listaa ennenkuin tayttaa 40vuotta joten se kai sitten pisti miettimaan. Vaikka onhan tassa paljon muutakin menossa. Olen asunut ulkomailla nyt melkein suuriman osan elamastani. Muutin tanne nuorena miehen perassa ja nyt on ruusuiset lasit tippuneet rytinalla ja on avioero edessa. Ihan oma valinta ja tiedan etta se on oikea paatos, mutta ei se tee tasta sen helpompaa joten piti loytaa jonkin outlet mihin purkaa anonyymina ajatuksia ja tunteita.

Tanaan tuli se "heureka" hetki ja laitoin parhaalle ystavalleni viestia etta aloin tosissani miettia Suomeen paluumuuttoa. Joten siita se lahti. Nyt sitten alan miettimaan etta onko tama oikeasti se oikea paatos vai lahestyva keski-ian kriisi? Mutta jostain sita kai on pakko aloittaa? 

On niin mielettoman paljon paatoksia mita tehda. Minulla on kaksi nuorta lasta. Onko oikein muuttaa heidat maahan jossa eivat ole olleet Suomessa viikkoa kauemin? Olenko itsekas? Mutta onko oikein etta lasten aiti on onneton? Mita sanon lasten isalle? Muuttaisin kylla paakaupunki seudulle etta isalla on helppo lentaa suomeen kun paasee. 

Olen taalla asunut melkein 20vuotta. Minullla on taalla hyvia ystavia ja hyva tyo. Mutta perhetta ei poikieni lisaksi laisinkaan. Anoppi ja Appi asuvat 3tunnin ajomatkan paassa eika heita kiiinnosta ottaa lapsia edes yokylaan taikka muutenkaan hoitaa. Suomessa olisi koko suku valmis tukemaam. Ex mieheni on harvoin kotona joten hankaan ei lapsia usein nae. Han on hyvassa tyossa joten lentolippujen osto ei olisi mikaan osto hanelle. 

Enta saanko Suomesta toita? Voiko 40v yksinhuoltaja aloittaa uuden pareman elaman Suomessa? Olenko jo liian vanha? Voisin naita kysymyskia kirjoittaa ja miettia vaikka kuinka,mutta ehka talla kertaa jatan tahan ja jatkan myohemin lisaa. 

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.